04.03.2005 - Semifinal, Helsinki

huhhahhei, ja rom.. eiku uus päivä. kohtuulevollisen yön jälkeen retkueemme kasaantui eri yöpaikoista Hgin ydinkeskustaa kohti; toiset päiväkaljojen jälkeen ja toiset muitten antimien äärestä. tähtäimessä kiilui Semifinal, tuo suorastaan eroottisen tiukka ja herkullisen ahdas klubi, joka kutsui rokkipataljoonan luoksensa kiertävine möykkälaitteineen.

paikalle saapumisen jälkeen tupakkaa kului, vessa oli kovassa käytössä ja Stam1na soundcheckkas kohtuullisen kauan elipä niin kauan, että meinas jo viina haihtua verestä. mikäs siinä, jos tykkääpi, jaksaapi ja tartteepi. kieltämättä Hyrden "LASSE! YKS! KAKS! LASSE!"-huutoja kuunteli kyllä suupielet korvissa ja persiissä. herrat poistuivat lopulta Katja Stählin huomiin (vai mihinkäs?) ja pääsimme asiaan.

soundcheck Oulun miesten kohdalta meni perusteellisen sujuvasti, 25 minuuttia ja homma kuosissa kokonaan. ensin kamat lavalle, 10 min jottain kekkulointia. soundit, säätö ja soitto 15 min. sillä pelataan, mitä on annettu. ehkä myös sillä muistilla, mikä on jäljellä. groovy.

erinomaisten ja erinomaisen suolaisten Tavastian sapuskoiden (hail to the chef, kuola valuu vieläkin suupielistä) jälkeen porukka hajaantui osittain omille teilleen. kun Semifinaliin jälleen porukalla kokoonnuttiin hiukkaa hetkeä myöhemmin, huomattiin, että julumetusti porukkaa on saapumassa paikalle. perusliput loppuivat kymmenen jälkeen ja ennakkovaraussysteemi aiheutti pientä sekaannusta sillä hetkellä ja jälkeenpäin. pahoittelut kaikille, jotka ulos jäivät. elämä on vittumaista välillä eikä sen kulkuun voi aina vaikuttaa, vaikka kuin vitusti haluaisikin.

yhdentoista aikaan noustiin lavalle. sama setti kuin ed. keikalla eli puoli tuntia tiukkaa ja hikistä vääntöä ilman turhempia hänkäilyjä. lämppäribändin on tehtävä, mikä sen on tehtävä - ja mielellään tällä kertaa. Semifinal oli paikkana aivan mainio: pieni, ihmisiä ja mustaa ympäristöä täynnä. kuin tehty runttaukseen. keikalla jopa joku vittuili takaisin: pisteet teille kotiin, vitun yleisö! sisimmän paljastuksen ja kieliongelmien jälkeen poistuimme lavalta tyytyväisin mielin.

olutta, paita- ja levymyyntiä ja ankaraa tupakointia keikan jälkeen. tosin, eihän siellä helevetti mihinkään tiskille asti päässy, kun koko massiivinen porukka tukki tien lavaentrancesta etiäppäin. Semifinalin backstage ansaitsee erityismaininnan tiiviistä tunnelmastaan, josta kannattaa nauttia hyvin harkitusti. erään nimeltämainitsettoman rokkilehden päätoimittaja ei tällä kertaa piirtänyt viiksiä bändin miesten naamaan, ehkä ensi kesänä nimeltämainitsettomalla festarilla sitten? vai kääntyykö tilanne toisin päin? tuleeko tämän nimeltämainitsemattoman festarin vakiokuuluttuja sotkemaan kuvioita? vai heittääkö hänen sukulaisensa nakkia makkaran sekaan? se selviää perkele.comista määrittelemättömän ajan kuluttua.

sama huorakanava, sama huora-aika myös ensi viikolla!

Leiviskä / Mary